Koskahan viimeksi on kotimaisen yhtyeen kohdalla riittänyt puhetta albumin kansikuvituksesta yhtä paljon kuin Lapkon Love -levyn kohdalla? Kansitaide poiki Soundiinkin kansanäänestyksen, jossa rankattiin laulaja Ville Maljan sekä rumpali Janne Heikkosen perseet paremmuusjärjestykseen. Olisi hienoa tehdä laajempi analyysi siitä, kuinka feminiinisen alistuneessa asennossa poseeraavan Maljan voitto heijastelee yhteiskuntamme heteronormatiivista ja patriarkaalista asennetta.
Miesten perseitä kun arvosteltiin, olisi voitto kuulunut Heikkosen takalistolle. Pitäydytään kuitenkin maininnan tasolla, jolla sisäinen feministi saadaan hiljaiseksi. Hienoa, että rock pystyy edelleen häiritsemään mielenrauhaa.
Jossain kohtaa Lapkon taustajoukoissa jokin kusee kintuille. Parin vuoden takaisessa A New Bohemian arvostelussa kollega kertoi vältelleensä Lapkoa, koska rakontyhjennystä häirinneet tarrat ärsyttivät. Itse olen rakkoni vaivatta tyhjentänyt tarroista huolimatta, mutta Lapkon musiikkiin tutustun ensi kertaa tarkemmin vasta Loven yhteydessä.
Avausraita Dragonin pyörittyä minuutin koen yhtäaikaista riemua ja alakuloa kuuntelu toisensa jälkeen. Mistä kaikesta ihminen jääkään paitsi ennakkoluulojensa vankina? Tällä kertaa loistavasta musiikista.
Kokonaisuus on valloittavan monipolvinen elämys, joka sisältää mitä hienoimpia yksittäisiä hetkiä. Friends Are Flowers olisi oman rakkauden kesäni teemakappale, vaikkei se toisi aiheuttamillaan kylmillä väristyksillä helpotusta tuleviin helteisiin. Jos biisi sisältää rivin ”All you need is ice cream, flowers and pussy”, ollaan jo lähellä täydellistä kesäveisua. Tekstittäjänä Maljalle on nostettava hattua läpi albumin viljellyistä hersyvistä intertekstuaalisista viitteistä.
Siellä täällä purskahtelevat pintaan edelleen The Mars Volta, Muse ja Tool. Jälkimmäinen erityisesti normista poikkeavine rytmityksineen, mutta ennen kaikkea Love on Lapkon näkemys rakkaudesta. Ennakkoluulotonta, arvaamatonta, tuttua, villiä, kaunista ja rujoa. Lapkon teemalevy heijastelee nauhoituspaikkansa Woodstockin rakkauden kokemuksia 1960-luvulta. Tuohon aikaan, tuossa maailmankolkassa rakkaus ei ollut pelkkää pinkkiä hattaraa prinsseineen ja prinsessoineen.
A New Bohemialla aloitettu ja toimivaksi koettu yhteistyö D. James Goodwinin kanssa jatkuu Love-albumilla. Hyvä niin, vaikka hetkittäin läkähtymisen vaara vaanii nurkan takana täyteen ahdetun Amerikan lisän takia.
