THE LAST HOMBRES: Redemption

THE LAST HOMBRES
Redemption
Koch

15 vuotta baareissa vaihtelevin kokoonpanoin veivannut The Last Hombres ei meinannut uskoa onneaan, kun The Bandin Levon Helm halusi joukkoon onnistuneen jammailun jälkeen. Nyt vakijäsen Helm lyö rumpua newyorkilaisten roots-rokkareiden debyytillä.

Redemption kyntääkin samaa sarkaa kuin The Band tai Grateful Deadin Working Man's -versio ajautuen toisinaan Meksikon rajalle Tom Russellin tontille. Dead-yhteyttä vahvistaa New Riders of The Purple Sagen Buddy Cagen kuulas pedal steel parilla raidalla David Maxwellin pianon tai urkujen kuuluessa levyllä vielä enemmän. Kitaristien Paul Schmitzin ja Russ Seegerin sekä basisti Michael Meehanin jäyhän alakuloiset ja ajoittain ripeästi rokkaavatkin laulut eivät luo mitään uutta, mutta pitävät hyvin vettä lajissaan. Valituksen aihe löytyy äänittäjä George Fullanin tuotannosta, joka rehtiä teeskentelemättömyyttä tavoitelleessaan jää turhan tasapaksuksi. Vielä pahempi ongelma on, että solisteina vuorottelevat Meehan, Seeger ja Schmitz ovat kaikki yhtä ilmeettömästi keskinkertaisia laulajia. Hombrejen seuraavasta iskusta voi odottaa huomattavasti enemmän, jos he tajuavat palkata kunnon tuottajan ja antaa laulumikin Helmille.