LASTEN HAUTAUSMAA: II

Arvio julkaistu Soundissa 5/2016.
Kirjoittanut: Eero Kettunen.

Arvio

LASTEN HAUTAUSMAA
II
Svart

Lasten Hautausmaa on yksi niistä ankean aikakautemme ilmiöistä, joiden vuoksi on hieman mukavampaa jatkaa elämäänsä vihaisen ja kylmän pohjolan perukoilla. Yhtyeen viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy ei ollut kunnianhimoinen näyte musiikillisesta lahjakkuudesta, vaan pieni musta jalokivi säteillen jotain poikkeuksellista magnetismia. En ollut ainoa joka otti bändin omakseen heti ensisävelet kuultuaan. Monille synkät mutta huojentavat kappaleet pääsivät aivan lähelle ja tulivat merkitsemään isoja asioita.

Lasten Hautausmaan kakkosalbumi on skaalaltaan hieman esikoisesta poikkeava kahdeksan kappaleen ja puolen tunnin puristus sydänverta äänilevylle. Tietynlainen melodisuus, estetiikka ja kaikki debyytti-lp:n sekä sitä edeltäneen ep:n ylisanoja kirvoittaneet ominaisuudet ovat läsnä, mutta entistä vaikuttavammassa muodossa. II kuulostaa vielä aiempaa jännittävämmältä, koskettavammalta, monipuolisemmalta ja henkilökohtaisemmalta.

Albumin rakenne on symmetrinen ja biisijärjestys funktionaalinen. Molempien puolikkaiden avauskappaleet ovat kiihkeitä rock-vetoja. Salaa tupakalle huokuu mieletöntä nuoruuden intoa soitossa ja sanoituksessa, ja Kaatuneitten juna puksuttaa eteenpäin alakuloisen sotakuvaston voimalla. A-puoli päättyy hillitysti helmeilevään, surulliseen poppikseen Linnunluu ja koko levy niin ikään rakkauslauluun Vilu vie, joka tosin vinksahtaa kuolemaan päin kallelleen.

II kuulostaa vielä aiempaa jännittävämmältä, koskettavammalta, monipuolisemmalta ja henkilökohtaisemmalta.

Vinyylinposkien kolmannet biisit ovat akustisia, mirelwagneriaanisen vähäeleisiä tunnelmapaloja. Niistä Saima Harmajan runoon sävelletty Sidottu on ainutlaatuisen ylevä esitys. Sitä ennen kuultava Suomenlinna nousee toiseksi albumin hiteistä tekstinsä aavemaisella kryptisyydellä ja itkettävällä kertsillään. Se toinen iskusävelmä on Kirjoituspöytämurhaaja, lyhyesti kuvailtuna parhaimpia suomenkielisiä pop-kappaleita tältä vuosituhannelta.

Lasten Hautausmaa on usein saanut kuulla vertailukohdikseen Mana Manan ja Noitalinna huraan. II-levyn myötä bändin diskografia on tämän kolmikon vahvin.

Lisää luettavaa