Levyarvio: Lasten Hautausmaalle koitti kevät – Viides albumi on vakaata ja vinoa havainnointia

Lasten Hautausmaa
Kevät
Svart

Lasten Hautausmaan viides albumi on vakaata, mutta astetta valoisampaa työtä, niin kuin keväiseen äänimaisemaan sopiikin. Samalle ajanjaksolle osuneet tarinat ovat melodisesti popahtavampia, mutta ihmissuhteiden risteymien ja romantiikan ailahdusten kuvauksissa on edelleen salaperäisen vinoa havainnointia ja nastoja ilmaisuja. Rennosti askeltavassa Pilvipoutaa-kappaleessa haikaillaan hauskasti Salmiseksi nimetyn ihastuksen perään. Tuikeasti rokkaavan Puiset nuket -kappaleen bilepussailijan tunnistaa siitä, että kädessä on beverage ja jalassa Martensit. Menorytmisille visioille on vastapainona verkkaisempia ja pelkistetympiä symbolisia mietelmiä, kuten runollisen hauras Koti ja arkinen gospel Laatikko.

Erinomaisen biisisetin säestys ja soundit ovat täydellisen hallitut. Aktiivisissa sähkökitarasäestyksissä riffit, teemat ja linjakkaat soolot toimivat tehokkaasti, samoin nautinnollisen garagesoundiset urkukuviot. Aloituskappale, vimmatun vetävä Lumiukko iskee bändin kykyjen parhaan paletin heti tiskiin. Kristiina Vaaran viiltävän kuulas lauluääni kaikuu kokoavana särmikkään säestyksen keskellä. Slovareissa helmeilee levollinen, askeettinen sähköpiano ja jännite kasvaa vaivihkaa ja latautuu vastaanottamaan seuraavan kappaleen rehvakkaamman rokkauksen.