Kahdeksan vuotta myöhemmin ”Leevin” taustakolmikko Nikke, Juppe ja Rife tekee asiallisesti oikeilla nimillään asiallista oikeaa musiikkia. Vuonna 1987 yhtyeen rumpaliksi ryhtynyt Niklas Nylund on ottanut laulajan paikan ja vastaa myös äänityksestä ja miksauksesta Sateenvarjotehdas-studiossaan. Juha Karastie ja Risto Paananen musisoivat Nylundin tavoin rajattoman monipuolisella soittimien kirjolla ja jakavat kaksin sanoitusvastuun. Kaikki kolme säveltävät yhdessä ja erikseen. Rikkaassa akustisvoittoisessa soundissa erityisen hienoja ja leimallisia ovat heleät mandoliini- ja tinapillisävytykset.
Arpapeliä on juuri niin ilahduttavan luonteva ja rento iskelmällinen levytys, kun saattoi toivoa taitavan umpimusikaalisen studiotrion tekevän. Nylundin lauluääni antaa kappaleille selvästi oman värinsä ja hehkunsa, joka istuu oivasti arkiviisaisiin sanoituksiin ja lämpimiin melodioihin. Henkisesti Leavings-orkesterin kipaleet voisi rinnastaa Kasevan tai Baddingin lauluihin. Kalastajan tytär on heidän Striptease-naisensa ja Tyhjää-kaiho kaikuu
surullisimmissa slovareissa. Baddingin ikuiseen Paratiisiin saadaan parikin omaehtoista kaksin viihtymisen päivitystä, Kesäreissu ja Tukkaa silmillä.
Velmuimmillaan orkesteri pohtii Paanasen Hissit-kappaleessa inhimillisiä vajavaisuuksia ”ovatko muumit laaksossa” -tyyppisten metaforien kautta tai Karastien Sirkus-symboliikan konstein. Kaikkiaan levystä on hyvin helppo pitää, koska se hälventää kaikki varovaiset ennakkoluulot ja vääränlaiset odotukset hyvien musiikintekijöiden halusta toteuttaa oikeutettua sydämellistä kutsumustaan.