LENNY KRAVITZ: Lenny

LENNY KRAVITZ
Lenny
Virgin

Lenny Kravitz on ollut debyyttialbumistaan Let Love Rule lähtien vannoutunut vanhan liiton äijä, eikä miehen päätä käännetä. Lennyn irtisanoutuminen kaikista trendeistä on käänteisen trendikästä, mutta eihän mies toki ole mikään luddiitti, joka sulkisi nykyajan kokonaan pois tietoisuudestaan. Mitään uutta innovatiivisesti nimetty Lenny, artistin kuudes studioalbumi, ei esittele, eikä tämä tieto täytä mitään uutiskriteerejä. Kravitz on kuullut ilmeisesti Princensä väärin: Lenny bailaa edelleen kuin olisi vuosi 1969.
Lenny Kravitz kirjoittaa, sovittaa ja tuottaa kappaleensa ja soittaa lähes kaikki instrumentit itse. Monitaidokashan mies toki on, mutta vaikka kohtuullisen suoraviivaiset sovitukset toimivatkin heti lennymäisen tanakasti riffailevasta Battlefield Of Lovesta lähtien, tuntuu aivan kuin biisimateriaali antaisi mahdollisuuksia värikkäämmillekin toteutuksille Kravitz-klassikon Believen tapaan. Esimerkiksi If I Could Fall In Loven kohdalla ei voi välttyä ajatusleikiltä, millaiselta biisi kuulostaisi Days Of Pearly Spencer -tyyppisenä isosti orkestroituna hehkutuksena tai riisuttuna mallina, johon on jätetty paikalleen vain melodiasokkeli.
Toisaalta Kravitz osaa tehdä yksinkertaisista asioista ihmeen vetoavia. Balladissa Stillness Of Heart mies tarvitsee kertosäkeeseen vain muutaman nuotin ja homma on siinä. Kitaristina Kravitz on kiitettävän tyylitajuinen ja kurinalainen. Vaikka mies luultavasti suuteleekin joka ilta levolle lasken -puuhiin ryhtyessään Jimi Hendrixin kuvaa, hän pitää tyrnät soolonsa minimimitassa, ja se on taito, jota on otelaudan kiihdytysajajien aikakaudella syytä arvostaa. Joskus harvoin parempi ymmärrys katoaa, kuten hupaisasti koti-Casiolla rytmitetyn kuuloisessa Believe In Me -hiturissa: espanjalainen kitara on silkkaa työväenopistojen kotiläksymateriaalia ensimmäisen Landolansa hankkineille.
Rakkaushan se repii Kravitziakin riekaleiksi, ja mies ilmaisee tuntojaan ilmeisen vilpittömästi, mutta Lennyn teksteissä ei ole hirveästi kehumista, sen verran käytetyin kääntein mies sielunelämäänsä luotaa. Bank Robber Manissa Kravitz vetää silkan garagevaihteen päälle ja kuulostaa sangen suivaantuneelta poliisin toimintaan ja ennakkoluuloihin: "Do you think that I am the one who did it just because I'm tan? / Just then the officer at hand said I don't give a damn that you are in a rock and roll band." Biisi kuulostaa vihaisuudessaan ja rosoisuudessaan siltä, että se on äänitetty studioon rakennetussa räkälammessa paikallisten konstaapelien ryhmäkuvasta adrenaliinia hakien.
Kelpo levyhän Lennyn kuudes on, eli ei miehen missiota voi vieläkään turhaksi syyttää. Viimevuotinen upea Greatest Hits -kokoelma saattaa tietysti alitajuisesti sotkea uuden albumin hahmottamista, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että mikä tasalaatuisuudessa voitetaan, se helmissä hävitään. Absoluuttiset Kravitz-huiput siintävät jossain menneisyydessä, mutta toivottavasti myös tulevaisuudessa.