LENNY KRAVITZ: Babtism

Arvio julkaistu Soundissa 05/2004.
Kirjoittanut: Vesa Sirén.
"En halua olla tähti", Lenny Kravitz laulaa. Eiköhän tavoite toteudu, jos levyt eivät ala tästä parantua.

Arvio

LENNY KRAVITZ
Babtism
Virgin

”En halua olla tähti”, Lenny Kravitz laulaa. Eiköhän tavoite toteudu, jos levyt eivät ala tästä parantua.

Uutta Babtism-levyä mainostetaan Kravitzin paluuna vuoden 1989 debyytin Let Love Rule tunnelmiin. Viidentoista vuoden takainen intohimo tuntuu kuitenkin laimenneen. Sääli sinänsä, sillä Let Love Rule ja varsinkin Kravitzin hyvinkin sävykkäästi kokoama Mama Said (1991) kertoivat aikanaan huikeasta lahjakkuudesta. Niistä ajoista ollaan tultu tasaisesti alaspäin, ja Lenny (2003) jäi hyllyyni pölyttymään parin kuuntelukerran jälkeen. Pelkään pahoin, että myös Babtism unohtuu aika nopeasti, vaikka sitä tulikin nyt kirjoitussyistä kuunneltua paljon enemmän.

Kravitzin vahvuuksia ei pidä nytkään vähätellä. Mies laulaa erinomaisesti, soittaa monia instrumentteja pätevästi ja on varsinkin basson varressa hyvinkin funky. Tälläkin kertaa hän soittaa itse kaiken, paitsi jousiosuudet ja saksofonisoolot. Perinteisiin Kravitz-vahvuuksiin kuuluu myös into neljännesvuosisadan takaisiin ja vanhempiinkin soitto- ja äänityskamoihin. Kyllähän tämänkin levyn biisit kuulostavat soundeiltaan paljon luonnollisemmilta kuin valtaosa nykyisistä rocktuotannoista.

On sääli, että Kravitz ei toteuttanut alkuperäistä ideaansa funk-tyylisemmästä levystä. Babtism kaatuu lähinnä puoleen tusinaan yhdentekevään rockralliin, jotka eivät millään tavoita Are You Gonna Go My Wayn ja vastaavien kipakkuutta.

Harvemmin muistetaan, että Kravitz on aika mainio balladien parissa: jo Mama Said -levyllä koko jälkipuolisko oli hyvää kutumusiikkia. Nytkin Calling All Angels vakuuttaa vilpittömällä tulkinnallaan, ja tekijämiehen tavoin Kravitz pystyy päättämään levyn yhden miehen akustiseen kitaraballadiin Destiny.

Kekseliäisyys sävellyksissä ja sovituksissa pilkahtelee hetkittäin. Tarkoituksellisen junnaava Lady piristyy näppärässä kitarasoolossaan, ja mainiosti mahtipontisen The Other Siden melodia- ja sointukuluissa on paljon ideaa.

Kokonaisuutta nämäkään hyvät hetket eivät pelasta. Babtism on levy vain kovimmille Kravitz-faneille. Se kannattaa hankkia vain, jos virkeämpi varhaistuotanto löytyy hyllystä jo kokonaisuudessaan. 

Lisää luettavaa