LES NEGRESSES VERTES: Le grand déballage

Ranskalainen Les Negresses Vertes kuuluu aikamme populaarimusiikin riemullisimpiin ilmiöihin. Ensimmäisellä albumillaan (Mlah 1991) kahdeksanhenkinen orkesteri havahdutti hämmentämällä rock-pohjaiseen keitokseensa aineksia chansonista, mustalaismusiikista, flamencosta ja pohjoisafrikkalaisista soundeista. Riipivän kauniit valssit, kuohupäinen uhma ja vastustamattomat rytmit iskivät 90-luvun alussa monen kitaravalleihin kyllästyneen tajuntaan. Lisäksi monikulttuurisen fuusion takana häämötti punkin henki. Huikea luomiskausi jatkui vielä toisen pitkäsoiton verran. Famille nobreuse -levyllä (1991) kokoonpano oli laajentunut jalkapallojoukkueen mittoihin. Perpétuellement vôtre ja Sous le soleil de Bodega soivat ehkä jopa ylväämmin kuin ensimmäisen albumin huippukohdat Zobi la Mouche ja Oran. Yli puolet tämän kokoelman esityksistä on peräisin mainituilta levyiltä tai versioita niiden biiseistä.

Ikävä kyllä orkesterin myöhemmät tekemiset ovat vain hetkittäin saavuttaneet alkutuotannon muikean meiningin. Tulivuorisieluinen laulaja Heino Rota de Lourqua poltti elämänlankansa loppuun ennen kuin Zig zague (1994) ilmestyi. Kolmosplatalta poimitut raidat ovat kelpo rallatuksia, mutta särmikäs huimapäisyys puuttuu, ja päävokalistiksi siirtynyt kitaristi Paulus oli edeltäjäänsä verrattuna varjo vain. Sama pätee Trabendon (2000) kappaleisiin. Green Bus -konserttilevyn (1995) materiaali toimii toki erinomaisesti. Acoustic Clubbingin (2001) kaksi vähäeleisesti svengaavaa kappaletta vihjaavat, että Les Negresses Vertes olisi sittenkin löytämässä uuden ja toimivan suunnan.

Le grand déballage on musiikiltaan mitä mainioin kooste, mutta yksi puute erottaa sen ideaalista greatest hits -pakkauksesta. Kansilipareen tarjoama informaatio rajoittuu lakisääteisiin kappaleiden nimiin ja tekijöihin. Edes soittajien nimiä ei paljasteta, bändin värikkäästä historiasta puhumattakaan.