On pelotonta avata albumi 20-minuuttisella lähes instrumentaalisella jamilla. Toisaalta liki tunnin mittainen Universe Inside huokuu helvetinmoista rohkeutta, läsnäoloa, spontaaniutta, merkityksen tuntua ja ehtaa soittamisen iloa. Levyssä on sellaista meininkiä, että heti ensi tahdeista olin kiihdyksissäni.
Kalifornialainen Dream Syndicate tuli kehiin 80-luvun alussa, oli 90-luvun pois pelistä, mutta aktivoitui 2012 lähes alkuperäisenä laulaja-kitaristi Steve Wynnin johdolla ja on paluunsa jälkeen ollut kovassa iskussa. Nytkin vuosikymmenet kuuluvat selvästi, mutta mukana on myös rutkasti kraut rockia ja hyvin sähköistä jazzia todella väkevästi soivien torvien, varsinkin vuolaasti sooloilevan tenoristin kautta.
Koko paketti on kuitenkin suodatettu nykyhetken kautta, mikä tarkoittaa tumman uhkaavia tunnelmia. Dream Syndicaten tapauksessa sillä vaan ei ole mitään tekemistä trendikkyyden kanssa. Laskelmoinnista tuskin voi puhua, koska albumi syntyi periaatteessa yhdessä 80-minuuttisessa sessiossa.
Kaikki viisi biisiä ovat pitkiä, vaan eivät hahmottomia: dynamiikkaa ja nyansseja riittää. Kaikilla on oma luonne. The Regulator -avaukseen Long Rydersin Stephen McCarthyn sähkösitar tuo pikantin mausteen ja Apropos Of Nothingin lauluharmonioissa lentää Byrds. Wynnin ja Jason Victorin kitarat tekevät murhaavaa jälkeä Chris Cacavasin kosketinten väritellessä herkullisesti. Mark Waltonin verevä basso on se toteemi, jonka ympärillä muut tanssivat.
Erittäin psykedeelistä, hurjaa ja mielikuvituksellista menoa!
