Levyarvio: 80-luvun paluu uusin kujein – Hienon albumin tehneen Dream Syndicaten yllä leijuu kohtalokas goottilainen aura

Dream Syndicate
Ultraviolet Battle Hymns And True Confessions
Fire

1980-luvun alkupuolella Kaliforniassa kehittyi kitarabändien skene, josta alettiin käyttää nimeä Paisley Underground suositun paitakuosin mukaan. Kyse oli psykedeelisen kitararockin elävöittämisestä ja uudelleen arvioimisesta, jota manifestoitiin moppikampauksilla ja kukertavilla paitakuoseilla, vain farkunlahkeet olivat kaventuneet.

1980-luvun alussa rockin ns. kulta-aika, 1960-luvun loppupuoli, oli vielä lähimenneisyyttä. Dream Syndicaten soinnissa se kuului etenkin Velvet Undergroundin vaikutuksena, mikä ei MTV-aikakaudella ollut kovinkaan kaupallinen lähtökohta. Varhaisvuosien jälkeen yhtye omaksui tyyliinsä vaikutteita brittiläisestä glamista ja post-punkista sekä saksalaisesta progesta ja krautrockista.

Vuonna 2012 comebackin tehneen yhtyeen neljäs paluunjälkeinen pitkäsoitto Ultraviolet Battle Hymns And True Confessions yhdistää perinteisempiä laulunkirjoituksen elementtejä seikkailunhaluisiin sovituksiin tyylitajuisesti. Beyond Control tunnelmoi Brian Enon mieleen tuoden ja siirtyy sitten Neu!-vaikutteiseen rytmiseen grooveen. My Lazy Mind vie Dream Syndicaten indie-pilttuusta jazz-klubille. Levyn päättävä Straight Lines on riemukkaan maaninen garagerock-rymistely. Kaiken yllä leijuu kohtalokas, liki goottilainen aura.