Levyarvio: Äärimmäisen tarttuva ja helppotajuinen – Norjalainen Bokassa musisoi heavyn, stonerin ja punkin muodostamassa kolmiyhteydessä

Bokassa
Molotov Rocktail
Napalm

Olin jostain syystä siinä virheellisessä ennakkokäsityksessä, että norjalainen powertrio Bokassa edustaisi viihdyttävää käppäheviä. Bändin itse itselleen keksimä genre on edelleen stoner punk; minun korviini bändin kolmas studioalbumi Molotov Rocktail kuulostaa edeltäviin levyihin verrattuna hyvin melodiselta ja helppotajuiselta heavy rockilta.

Bokassan kitaristi Jørn Kaarstadilla on oma ohjelma Norjan paikallisella Radio Rock -asemalla, ja kenties jatkuva Guns N’ Rosesin ja Bad Religionin luukuttaminen on vaikuttanut biisintekijän tyyliin. Punkista muistuttavat Misfitsin ja sen seuraajien horror punkista tutut wo-oo-oo-sonnikuorot. Onneksi väkevästi ärjyvä Kaarstad ei kuulu Danzig-vokalistien koulukuntaan. Stonerista muistuttaa jokaiselta Bokassan albumilta löytyvän eeppisen päätöskappaleen kolmas osa Immortal Space Pirate 3: Too Old For This Sith.

Biisien riffit ja kertosäkeet ovat äärimmäisen tarttuvia, mutta toistuva lapsikuoron käyttö (mm. Pitchforks Are Us ja nimikappale) ampuu yli. Välillä puhtaasti laulava miesvokalisti (kenties basisti Bård Linga tai rumpali Olav Dowkes) luo piristävää vaihtelua ja saa musiikin kuulostamaan hetkeksi vaikkapa Queens Of The Stone Agelta.