Aivolävistyksellä on jo vuosia ollut asema suomipunkpiireissä, mutta edellisestä varsinaisesta albumista on tullut kuluneeksi jo 12 vuotta. Jo ennen vuosituhannen vaihtumista uransa aloittanut bändi oli aktiivinen uransa ensimmäiset kymmenen vuotta, mutta viimeisen vuosikymmenen ajan on ollut hiljaisempaa. Kuluneen ajan vuoksi ainakin allekirjoittaneen odotukset olivat korkealla, ja niihin levy pääasiassa vastaakin.
Vaikka aikaa on kulunut, bändi on pysynyt uskollisena omalle tyylilleen. Asenne on pysynyt yhtä kovana, mutta soundi on ehkä aavistuksen viimeistellympi. Kappaleiden sanoitukset käsittelevät niin poliittiselle punkille tuttuja kuin ajankohtaisiakin aiheita, kuten uskontoa, sotaa, rasismia ja kapitalismia.
Oman illuusion sekä vahvuudeksi että heikkoudeksi osoittautuu muuttumattomuus; oli helpottavaa kuulla, että bändi on pysynyt ennallaan, mutta samalla juuri mikään ei erota uusinta levyä aiemmista tuotoksista. Ja mikäs siinä, kunhan seuraavaa albumia ei joudu odottamaan yhtä pitkään.