AIVOLÄVISTYS: Tyhjiä pulloja, bensaa ja tulta

AIVOLÄVISTYS
Tyhjiä pulloja, bensaa ja tulta
Raymond

Jo nimellään suomipunkin historiaa kunnioittava Aivolävistys kuuluu siihen punkin nuorempaan sukupolveen, josta esimerkiksi Abduktio ja Neuroottiset Pelimannit ovat nousseet genrensä eturiviin. Vallankumouksellisesti nimetty Tyhjiä pulloja, bensaa ja tulta on Aivolävistyksen toinen albumi, mutta ainakin toistaiseksi yhtye ponnistaa keskikastista käsin.

Asiat esitetään niin vihaisesti kuin kuuluukin ja levystä henkii se, että musikantit eivät pelleile asiansa kanssa. Soitto karttaa virtuoosimaisia kiemuroita biisien ollessa samassa linjassa simppeleitä. Aivolävistyksellä on ainoastaan yksi, mutta sitäkin isompi dilemma. Se esittää asiansa niin kulunein sanakääntein, että tekstien perusteella on vaikea uskoa kvartetin itsensäkään sisäistäneen sanottavaansa. Homofobian, fasismin ja kapitalismin vastustaminen on näissä piireissä sen verran tuttua, että vanhojen iskulauseiden huuteleminen ei riitä.

Levyn päättävä Laiha, laihempi, laihin edustaa sitä suuntaa, mihin kannattaisi jatkossa tähdätä. Miespuoliset punkkarit eivät ole tyttöjen ulkonäkövaatimuksia musiikissaan juuri käsitelleet.