Levyarvio: Albumi kuin iltamatilaisuus – Asleep At The Wheelin uuden levyn äärellä koetaan henkeviä hetkiä

Asleep At The Wheel
New Routes
Bismeaux

Asleep At The Wheelin armoitetut tyyliniekat antavat täyteläiseksi jalostetun svengin viedä ja riepottaa niin kuin ennenkin. Bänditornado tempaa uusilla reiteillään pyöritykseensä ja tekee omakseen verrattoman satsin vanhaa ja uudempaa, tuttuja ja tuntemattomampia poimintoja jatsia, kantria, buugia, rockabillyä ja klubiballadeja. Ray Bensonin hyväntuulisen ja lämpimän isännöinnin rinnalla helskyttelee nyt uusi viulisti-laulajatar Katie Shore, joka on myös tehnyt yhden laulusta Bensonin kanssa ja kaksi yksinkin. Shoren viuluballadi Am I Blue on levyn sydämellisin ja haikein lemmenblues.

Albumikokonaisuus on kuin suurenmoisen valloittava iltamatilaisuus, jossa yleisön viihtyvyys on maksimoitu silkalla musiikillisella nautinnolla ja kepeillä tanssirytmeillä. Väliäkö sillä, että rokkarit (Lowe, Setzer, Springsteen) ovat omineet ”maailman cooleimman kipaleen” Seven Nights To Rock reuhakkaammin, tai Johnny Cashin yrmeämpi ääni korostaa murhekyynelien Big Riveriä toisin kuin hennompi ja hilpeämpi Shore. Yhtyeen henkevimpiä hetkiä ovat syvästi omistautuneet tribuutit sielunveljille Dublin Blues (Guy Clark) sekä Willie (Nelson) Got There First.