Levyarvio: Aldous Hardingin Designer on yhtä vangitseva ja arvoituksellinen kuin tekijänsäkin

Arvio julkaistu Soundissa 5/2019.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Aldous Harding
Designer
4AD

Uusiseelantilainen laulaja-lauluntekijätär Aldous Harding on julkaissut kolmannen albuminsa. Edeltäjänsä Partyn (2017) tavoin Designer on syntynyt yhteistyössä etenkin PJ Harveyn pitkäaikaisena luottotuottajana ja -soittajana tunnetun John Parishin kanssa.

Pakon edessä lähinnä indiefolkiksi lokeroitava Designer on yhtä arvoituksellinen ja vangitseva kuin tekijänsä. Levyn raikkaan persoonalliset laulut herättävät kummastusta sekä lyriikoillaan että tulkinnoillaan. Tarinallisuuden sijaan Hardingin tekstit ovat pikemminkin erillisiä lauseita, joista ei ole aivan vaivatonta hahmottaa ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Lähelle tuleva laulu luo vaikutelmaa yksityisyydestä, jota osaltaan varjelee Aldous Hardingin lähes kameleonttimainen tapa sävyttää ääntään ja fraseeraustaan.

Viimeistään tässä vaiheessa on tullut selväksi, että Aldous Harding on yksi viime aikojen pysähdyttävimmistä lauluntekijöistä.

Designerin tutuimmin soivaksi elementiksi erottuu monotonisen tasatahtisena etenevällä Fixture Picturella esittäytyvä ja kuin suoraan Neil Youngin Harvestilta lainattu rumpuraita. Akustisen kitaran pikkauksella käynnistyvä nimiraita muotoutuu lieväksi folkfunkiksi ja arvoituksellisen ”Why, what am I doing in Dubai in the prime of my life?” -kysymyksen esittävällä Zoo Eyesilla Harding päästää nauttimaan kahdestakin lauluäänestään.

The Barrelin kimmoisa pieni svengi ja väriä tuova bassoklarinetti nostavat biisin Designerin parhaimpiin. Niukan pianokuvion varaan sävelletty Damn huokuu viileää hartautta itseään soimaavan Hardingin laulun vertautuessa Nicon kohtalokkuuteen. Weight Of The Planets soi otsikkoaan kepeämpänä ja kielii vaihteeksi kohdallaan olevasta itseluottamuksesta. ”I can do anything, no one is stopping me”.

Albumin loppua kohti Aldous Harding jää lauluineen yksin. Pelkän akustisen kitaran säestämänä Heaven Is Emptyn ilmaisu on lähes totaalisen tyhjä. Melodialtaan Damnin lailla riisutun Pilotin ääniksi riittävät piano ja Hardingin nicomaisesti saksalaiskorostuksinen tulkinta. Viimeistään tässä vaiheessa on tullut selväksi, että Aldous Harding on yksi viime aikojen pysähdyttävimmistä lauluntekijöistä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa