Levyarvio: Intiimin folk-laulannan uudet sävyt – Keveys osoittautuu Aldous Hardingin arvoitukselliseksi voimavaraksi

Aldous Harding
Warm Chris
4AD

Hardingin neljäs albumi hioo persoonallisen, intiimin folk-laulannan tyylilajeja uusin viistein ja sävytyksin. Lauluäänen hellimpien sävyjen paletissa on psykedelisten häivähdysten lisäksi kulmikkaampia, lähes anti-pop-melodisia sävelmiä ja sointukulkuja. Esimerkiksi ennakkoon julkaistu outo Fever-raita koostuu huudahduksista ja niitä selittävistä säkeistä, jotka tuovat mieleen Aimee Mannin viehättävän lakonisen ja usein lähes aneemisen tulkintatavan. Harding kuitenkin leijuu mielellään ohuemmassakin soiton- ja ilmanalassa hauraan helium-äänisen lausunnan keinoin.

Pop-sävelmien tekemisen maku on kuitenkin mukana virkeästi helmeilevissä ja polveilevissa pianosäestyksissä. Näin lauluissa on miellyttävän ilmava, demohenkisesti ohisoljuva, kunnianhimoisempiin jälkisovituksiin sitoutumaton tunteiden ja sointujen tapailun aura. Keveys osoittautuu arvoitukselliseksi voimavaraksi, kun Harding keskittyy laulamaan sanojen sisältöä eikä ensisijaisesti niiden muottiin valettuja musiikillisia painotuksia.

Harding keskittyy laulamaan sanojen sisältöä eikä ensisijaisesti niiden muottiin valettuja musiikillisia painotuksia.

Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan löydä omaa erityistä melodista ydintään, vaan jotkin lyriikat painostavat jahkaamaan sanottavaansa ja venyttämään vokaaleja. She’ll Be Coming Round The Mountain on näistä yksitotisinta laulantaa ja rytmitöntä kivireen vetoa. Vieläkin verkkaisempi Bubbles sentään liikahtelee soinnikkaammin ja mielenkiintoisemmin melodian eri osissa. Eivätkä kaikki melodisesti kapeammat laulut ole millään muotoa albumin rentoa yleisilmettä jähmettäviä.

Warm Chris -albumin yleispiirteistä merkillisin on Hardingin taipumus muunnella ääntään ikään kuin laulajan roolipelinä, jossa eri tavoin sisäistetyt ja tulkitut kappaleet kerrostavat toisistaan eroavia persoonallisuuksia. Tämä tapahtuu kuitenkin hallitusti ja vapaaehtoisesti ilman pakottavamman jakomielitautisuuden vaaraa. Lauluntekijän tunnemaailman ailahtelut ja omasta itsestä havaitut eri puolet heijastuvat lauluissa ja lyriikoissa hyvin ymmärrettävän uteliaisuuden ja pohjimmaisen mielenrauhan vallitessa.