Nyt on reipasta meininkiä. Amerikansuomalaisten ”Laulava Unioni” on saanut luovuttaa Palefacen ja Tipi Tuovisen agit-prop-partion käyttöön niin nimensä kuin lauluvihkojen protestiviisutkin. Industrial Workers of the World pyrki 1900-luvun alussa olemaan suuri yhteinen ”unio”, joka ei kaihtanut suoraa toimintaa sosialismin ja anarkian tiellä. Suomalaiset suosivat aktivismissaan laulun mahtia liikkeen johtohahmon Joe Hillin tapaan, joka sanoitti taisteluhenkisiksi tai pilkallisiksi viisuksi kirkkohymnejä, marsseja ja kansanmelodioita. Tuovisen tuotannossa ja Ossi Peuran kuorosovituksissa yhdistyvät Pelastusarmeijan katulähetyksen soundit työväenorkesterien ponnekkuuteen.
Suomalaiset sanoittajat käänsivät englannista lyriikkaa, mutta loivat myös omia visioita suomalaisiin melodioihin. IWW:n keskeiset joukkovoiman hymnit Uniossa on voimaa -rallista lähtien ovat levytyksen taistoonkutsut. Sitten alkaa tuima pappien, porhojen ja ”skääppien” analysointi sekä omien porukoiden psyykkaus kapinoidessa näitä nilviäisiä vastaan. Kiehtova erikoisuus on unioon liittyneille katutytöille tehty Langenneen laulu. Hiukan fingelskalla höystetyt uudet sanat sai Tuulan tei, josta tuli junakulkurin eli ”Hoopon” laulu. Maakuntalaulussa hoilotettiin Kymmenen virran maan sijasta porvarien Pontevista mahoista. Ympyrä sulkeutuu Hiski Salomaan Lännen lokarin maukkaaseen uussovitukseen.