Sekä menneenä että alkavana vuonna on julkaistu, ja tullaan julkaisemaan, selvästi normaalia enemmän livealbumeita. Syitä tähän ei tietenkään tarvitse kaukaa hakea, sillä keikkarintaman kuihtumisen myötä ahkeralla tallenteiden julkaisulla pyritään pitämään kohderyhmä näppien ulottuvilla.
Royal Albert Hall, eli lontoolaisittain The Hall, on briteille pyhä instituutio. Sen lavalle ovat vuosikymmenten saatossa nousseet käytännössä kaikki raskaan sarjan rock-jumalat Beatlesista lähtien. Vastikään yhtyeenä täysi ikäisyyden saavuttanut Arctic Monkeys ei vielä kuulu tähän ylimpään kategoriaan, mutta normaalit kuolevaisuuden rajat se on jo nimenomaan kotimaassa ylittänyt. Sen voi aistia heti levyn alusta alkaen – yhteislaulut soivat kuin lauantai-illan futiskatsomossa kotijoukkueen johtaessa.
Live At The Royal Albert Hall on kattava läpileikkaus yhtyeen urasta, joskin painotus kappalevalinnoissa on hieman tuoreempiin pitkäsoittoihin kallellaan. Yhtyeen parhaat levyt Humbug (2009) ja Suck It And See (2011) jäävät tässä mittelössä valitettavasti hieman paitsioon, kun mukaan on täytynyt runnoa kaikki suurelle yleisölle tunnetuimmat, ja samalla yllätyksettömimmät värssyt.
