Kun varttuneemmat herrasmiehet ryhtyvät soittamaan karskia, kaikesta ylimääräisestä karsittua rockia, on jälki tuhoisaa. Maike Valanne ja Taneli Jarva ideoivat yrmyn ja hyvällä tavalla miehekkään bändin ja saivat mukaansa lujakätisen saksalaisrumpalin Christian Schäferin. Esikoisalbumi Poison Whiskyn kivijalka oli Motörheadin ja hardcorepunkin marinoimaa junttausta. Seuraaja lyö vielä kovemmat kierrokset mittariin.
Tempoa ei varsinaisesti ole kiristetty, mutta Enter The Meatgrinder on nimensä mukaisesti entistäkin turskimpaa ja likaisempaa kamaa. Tunne levyn kuuntelun jälkeen on tosiaan verrattavissa lihamyllyn käsittelystä selviämiseen.
Kuuntelu tuntuu toisinaan turhankin työläältä, kun trio itsepäisesti hakkaa päätään seinään kahdella vaihteella. Tiettyyn pisteeseen asti se on myös kehu. Ei tässä kavereita olla hankkimassa. Jos esikoinen oli rakennettu vanhan liiton rock’n’rollista, metallista ja punkista, on viimeinen jäänyt kakkoslevyllä vähemmistöön. Ruma on kaunista Poison Whiskyllakin ja asenne kuin levyllä mainitulla punakonediktaattori Viktor Tihonovilla. Valituksia ja kompromisseja ei suvaita.
Bad To Worse on bändin oma Hell’s Bells ja seitsenminuuttinen päätösraita Modern Man Orgasmatron. Tyylitajulla ukot saavat möyrimiseensä ujutettua sekä verevää boogie-veivausta että paljasnyrkkistä primitiivistä voimaa.
