Asia on epäilemättä juuri niin kuin Bad Sauna laulaa debyyttialbuminsa ensimmäisessa laulussa. Kaupunki on täynnä setämiehiä, jotka haluavat muistuttaa siitä, miten ennen oli. Sori, olen yksi heistä, mutta yritän parhaani.
Toisaalta en näkisi tilannetta kovin pahana. Bad Saunan tykkimelodinen punk rock ja kitararäminä ei ole mikään joukkotuhoase sukupolvien välisessä taistelussa, jos sellainen on käynnissä. Bad Sauna yhdistää kädet ja rakentaa sillan.
Napakka esikoinen kuulostaa ja ennen kaikkea tuntuu autenttiselta dokumentilta elämänvaiheesta ja hetkestä. Nuori aikuinen puhuu toisille. Toisaalta Olen rikas sillä minulla on teidät voi saada aikaan lämpimän läikähdyksen ysärin kitarasurinan parissa kasvaneen ja sittemmin aikuisuuden autiomaahan traagisesti eksyneen sydänalassa.
Niin soitto kuin laulujen sielunmaisema tulee päin näköä sensuroimattomana ja vain kevyesti muotoon suodatettuna tunteenpurkauksena. Muotoseikoista ja erilaisista vaihtoehtoisista kerrontatekniikoista viis, tältä musta tuntuu.
Parhaiten Bad Saunan musiikki pelittää, jos sen saa nielaistua yhtenäisenä emootiohyökynä ja energiapallona, josta ei kuorimalla kaiveta esiin eri tasoja ja ulottuvuuksia. Näin vastaanotettuna yhtyeen rokkaus on vastaansanomattoman tehokasta. Tiukasti toimiva holtittomuus on klassinen punk-konsepti ja sen Bad Sauna toteuttaa vakuuttavasti.
Toisaalta syntyy vaikutelma, että pää ja kaikki muukin olisi räjähtämässä silpuksi. Toisaalta paketti on äärimmäisen napakka. Ihanasti roikaava yhtye hönkii yhtenä rintamana ja riffi-melodia-runko on kappaleesta toiseen jäntevässä kuosissa. Niin soitto kuin laulujen sielunmaisema tulee päin näköä ikään kuin sensuroimattomana ja vain kevyesti muotoon suodatettuna tunteenpurkauksena. Muotoseikoista ja erilaisista vaihtoehtoisista kerrontatekniikoista viis, tältä musta tuntuu.
Suomenkielisessä musiikissa on usein se ongelma, että sanoja alkaa kuunnella ja miettiä myös musiikista irrallaan, vaikkei pitäisi. Bad Saunan tapauksessa tekstimaailman toisteisuus ja lievä yksiniittisyys alkaa matkan edetessä ja kuuntelukertojen lisääntyessä nostaa päätään. Rehellisyys on hyve ja rohkeus laulaa tunteista arvostettavaa. Toivottavasti erittäin lupaava yhtye löytää jatkossa myös hieman yllätyksellisempiä tapoja olla emotionaalisesti auki.
