Levyarvio: Bob Mouldin uudella soololla ei aurinko paista – Blue Heartsilla esiintyy ärsyyntynyt lauluntekijä

Arvio julkaistu Soundissa 8/2020.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Bob Mould
Blue Hearts
Merge

Kolmen viikon kuluttua kuusikymppisiään juhliva Hüsker Dü- ja Sugar-pomo Bob Mould kääntää Blue Heartsilla selkänsä edeltäjänsä positiivisuudelle. Sunshine Rockia (2019) ripeästi seuraavalla albumilla aurinko ei häikäise, kun äänessä on kotimaansa tilasta totaalisen ärsyyntynyt lauluntekijä.

Blue Heartsin avainbiisiksi erottuvan American Crisisin ensirivi ”I never thought I’d see this bullshit again” ei jätä Mouldin kantaa epäselväksi. Yhteiskunnallinen kahtiajako on kärjistynyt äärimmilleen ja Mouldille korona-aika rinnastuu 80-luvun traumaattisiin ja ahdasmielistä kiihkoa kasvattaneisiin AIDS-vuosiin.

Blue Hearts on äkäinen levy heti pelkän akustisen kitaran säestyksellä esitetystä Heart On My Sleevestä lähtien. Lukuisten biisien aggressiivinen mutta melodiaa unohtamaton atakki on suoraa jatkumoa Hüsker Dün ja Sugarin kiihkeälle ja tulikivenkatkuiselle punkille. Lyhyiden biisien intensiivisyydestä on helppo kuvitella ne tunnekuohut ja mielentilat, joiden vallitessa Mould on 13. nimellään julkaistun studioalbumin luonut.

Tiukan yleisilmeensä puitteissa Blue Hearts tarjoaa toki myös hitusen vaihtelua. Racing To The Endin Buzzcocksin sukuisen twistaavuuden voi kokea jopa kevennyksenä.

Lisää luettavaa