Sveitsiläisen Burning Witchesin ura on edennyt vauhdilla. Ryhmä perustettiin viisi vuotta sitten ja jo nyt bändillä on kolmas levy plakkarissa. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Hexenhammer kilvoitteli tiukasti 70-luvun lopun ja 80-luvun alun brittihevibändien tyylin kanssa, mutta lopputulos ei ollut kovin mairitteleva.
Tuorein levy on toista maata. Tyylilliset juuret ovat edelleen samat, mutta nyt naiset ovat löytäneet paremmin oman tapansa tehdä heviä. Samalla kappaleet ovat monipuolistuneet ja sovituksissa on selkeästi enemmän elämää. Nykyään yhtyeessä on uusi laulaja, jonka tuoma parannus on erittäin selkeä. Laura Guldemondin ääniala tarjoaa bändille enemmän uusia mahdollisuuksia, joita se on myös käyttänyt hyödyksi. Kaiken kaikkiaan Burning Witches on tuonut musiikkinsa paremmin nykypäivään joutumatta kuitenkaan tinkimään vanhan liiton brittihevin olennaisista piirteistä.
Jos Hexenhammerilla saattoi törmätä puolivillaisilta tuntuviin ratkaisuihin, uudella levyllä bändi pitää huolen siitä, että kaikella on tarkoituksensa palvella kokonaisuutta. Erityisesti on hienoa, että bändi on rohkeasti ottanut versioitavakseen Manowarin Battle Hymnsin. Kappaleella vierailevatkin itse Ross The Boss sekä Michael Lepond.
