Karaoke on hieno harrastus silloinkin, kun laulaja ei ole Depeche Mode -legenda Dave
Gahan tai taustavoimina hänen kanssaan aiemminkin yhteistyötä tehnyt Soulsavers-duo. Mutta karaoken laittaminen levylle voi olla vähemmän hyvä idea silloinkin, kun asetelma on tämä eikä MEL Playn valmistaustojen päälle laulaminen.
Imposter lyö toki hanskat tiskiin jo otsikollaan. Mutta miksi kuulijan sitten pitäisi jaksaa nautiskella Gahanin ja Soulsaversien tulkintoja sellaisista kappaleista kuin James Carrin The Dark End Of The Street, Neil Youngin A Man Needs A Maid tai Nat King Colen Chaplin-leffahitti Smile? Ikonisista biiseistä, jotka assosioituvat Gahaniin juuri niin vähän kuin karaokelistalta löytyneet random-valinnat.
Toki coverlevyllä on viistompiakin poimintoja: PJ Harveyta, Cat Poweria. Mieluummin niitäkin alkuperäisinä kuuntelee. Soulsaversin synkkä boheemirock-draama toimii pääsääntöisesti karaoketaustana, mutta blues-ukko Elmore Jamesin I Held My Baby Last Nightissa Gahanin mieskeuliminen ja musiikin kliininen pauhu alkavat tuskastuttaa oikeasti.
Korona-aikana monella muusikolla on ollut tylsää, mutta pahastakaan ikävystymisestä kärsivälle kuulijalle en suosittele rahan uhraamista tähän välityöhön.
