Levyarvio: Emelí Sandén tilkkutäkki ei kanna tälläkään kertaa – Skottiartisti tarpoo yhä geneerisyyden suossa

Emelí Sandé
Let's Say For Instance
Chrysalis

Todistin uransa alkutaipaleella olleen Emelí Sandén konserttia Pori Jazzissa kymmenen vuotta sitten. Skottiartistin esitys oli sympaattinen, ja etenkin hänen Next To Me -hittinsä pelitti hienosti, mutta muistan tuumineeni, että nuori lahjakkuus kaipaisi pakettiinsa lisää särmää ja jopa pientä poikkiteloisuutta.

Sittemmin Sandé on neljän studioalbumin myötä vakiinnuttanut paikkansa popkentällä. Toivottua särmää ei ole isommin irronnut mutta ihan tasalaatuista soulia, r&b:tä ja poppia kylläkin.

Let’s Say For Instance -uutuudella Sande päivittää soundiaan kohti elektronisempaa modernia poppia, mutta toteutusta vaivaa geneerisyyden suohon uppoaminen. Jo Family-avausraidan elähtäneen kuuloinen auto-tunella kikkailu pistää ärsyttämään varsin voimallisesti.

Onneksi hyviäkin biisejä silti riittää, ja pienet tyylikokeilut pitävät homman vireänä, vaikka 16 biisin tilkkutäkki ei jaksakaan kantaa koko mittaansa.

Vakuuttavimmillaan Sande on Look In Your Eyesin kaltaisissa menevissä r&b-poppiksissa, joita levyllä saisi olla enemmänkin. Kohtalokkaan paisutteleva Yes You Can kuuluu myös levyn kohokohtiin.

35-vuotias Sandé tuntuu aina vain pysyvän potentiaalisena mutta hieman persoonattomana laulajatähtenä. Pori Jazzin vuoro on muuten taas tulevana kesänä.