Levyarvio: Every Time I Die tipahtaa metallin ja hardcoren väliin – Radical on keskinkertaisuudessaan ihan jees

Every Time I Die
Radical
Epitaph

Newyorkilaisyhtyeen yhdeksäs albumi on odotellut ihanteellista julkaisuhetkeä jo alkuvuodesta 2020 lähtien. Bändin viimeisimmästä levystä onkin jo aikaa, joten kappaleita on ehditty kypsytellä normaalia pidempään.

Vaikka Radical onkin kirjoitettu eKr (ennen koronaa) liikutaan levyllä suhteellisen pessimistisissä, jopa dystopisissa tunnelmissa. Hardcore-yhtyeenä tunnettu bändi nojaa uudella levyllään entistä enemmän metallipuolelle, mutta sanoituksissa pysyy punkille olennainen, poliittinen henki, vaikka melodiseen puoleen onkin painotettu enemmän. Kuitenkin levyn raskaan soundin puolesta on ihailtava erityisesti kitaristien Jordan Buckleyn ja Andy Williamsin taitoja; ne kiinnittävät eniten huomiota levyllä, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Erityisesti ironisesti nimetty Post-Boredom kaikessa mahtavuudessaan herättää ajatuksen siitä, että se olisi voinut loppua jo aikoja sitten.

Muutamista huippuhetkistään huolimatta Radical putoaa genrerakoon: se ei ole erityisen hyvä hardcorelevy, mutta ei myöskään erityisen hyvä metallilevy. Radical on kaikessa keskinkertaisuudessaan ”aika hyvä”.