Levyarvio: Hapanta retroilua ja sydämellisiä protestilauluja – Sellainen on My Morning Jacketin nokkamiehen kaksijakoinen soolo

Jim James
Uniform Distortion
ATO

Pidin My Morning Jacketista eniten niinä multanuhruisina vuosina, jolloin yhtyeen soinnissa eli vielä ripaus alt. countryn ja folk rockin primitiivisintä kauneutta. Niinpä yhtyeen pääideologi Jim Jamesin päätös pitäytyä soololevyllään perusasioissa tuntuu tervetulleelta siitäkin huolimatta, että dogmatismi on usein keloutumisen esiaste.

Uniform Distortion on sitä mitä lupaa. Jamesin, rumpali Dave Givanin ja basisti Seth Kauffmanin muodostama trio rouhii kireästi riffitettyä rockiaan antaumuksellisesti, viitekehystään kertaakaan unohtamatta. Soitto on saumatonta, tilavaa ja innostunutta, mutta välillä myös yksitotista. Kun muoto kiilaa sisällön edelle, laiskistuu kolmikon kukkoilu viime vuosikymmenen retrobuumin happamaksi jälkikaiuksi.

Onneksi levyllä on syvällinenkin puolensa, joka alkaa paljastua Throwbackin ja All In Your Headin kaltaisten avainraitojen sysätessä ilmaisua lähelle It Still Movesin (2003) aikaista My Morning Jacketia. Loppuaan kohden Uniform Distortion jalostuukin sydämelliseksi protestilaulusikermäksi, jonka kumarrukset Crazy Horsen, Bob Dylanin ja The Replacementsin suuntaan ovat pikemminkin avosieluisia kohtaamisia traditioiden edestakaisessa virrassa kuin ulkoa opitun toistamista.

Näistä kohtaamisista James tuntuu ammentavan jotakin sellaista, mihin hän ei ole ollut hetkeen yhteydessä.