José Gonzálezin ilmaisu on vakaata, oli kyse sitten soolotuotannosta tai Junipin bändilevyistä. Niinpä uutukainenkin etenee odotetuissa tunnelmissa. Hartaanraukea tulkinta ja toisteisesti jännittyvä taustakuviointi sulautuvat omaksi maailmakseen, jossa taiteilijan on helppo pysyä uskollisena visiolleen – jopa siinä määrin, että hän voi coveroida itseään. Line Of Fire on hieno laulu myös uudessa karsitussa asussaan.
Tuttujen piirteiden rinnalta erottuu vihjaus kypsästä lempeydestä. Sointia pehmentää etenkin simppelisti nakuttava rumpukone, joka vie laulajan toistuvasti Paul Simonin Gracelandiin. Henkilökohtaista tasoa laventavat puolestaan satunnaiset ruotsin- ja espanjankieliset laulut. Kun González lepertelee tyttärelleen omistettua ”lilla gumman” -mantraa hennon afrorytmin päälle, sekoittuvat musiikin kulttuuriset kontekstit, omaelämäkerrallisuus ja onnellinen hölynpöly toisiinsa valloittavasti.
Tällaiselle soinnille on eittämättä tilausta syyspimeän vallatessa nurkkia. Täysosumaksi Local Valley ei kuitenkaan jalostu. Niin tyylitellyn herttainen kuin albumi onkin, häivähtää siinä myös menetetyn tilaisuuden tuntu. Autereisuus, vivahteikas kitarointi ja Gonzálezin ääni luovat kyllä nautinnollisen tunnelman, mutta alitajuntaa mies ei kohtaa yhtä kutkuttavasti kuin joskus.