Levyarvio: Hieno toinen erä oman materiaalin kanssa – Emola-Hatsina String Bandin kakkoslevyllä mennään sitarin ja kitaran voimalla

Emola-Hatsina String Band
Saniaisolento
Rockadillo

Olenkin odotellut milloin Esa Kuloniemi ja Antero Mentu palaavat rikospaikalle. Parin vuoden takainen debyytti Hobo Sapiens oli päräyttävä avaus ja hieno on toinen eräkin. Ykköslevyn tulkinta vanhasta kansanlaulusta Paljon on kärsitty vilua ja nälkää oli niin veret seisauttava, ettei ihan sitä tasoa nyt saavuteta, mutta eipä noiden kovimmissa liemissä keitettyjen muinaisrallien karismaa hevillä saavutetakaan.

Vahva ja edeltäjäänsä paljon ehjempi kokonaisuus kokonaan omalla materiaalilla operoiva Saniaisolento kuitenkin on. Siinä missä Hobo Sapiensin b-puoli poikkesi täysin a-puolesta särökitaroineen ja vanhoine rytmikoneineen, nyt mennään kitaroiden ja sitarin voimalla.

Kirjaimellisesti duona esitettyjä biisejä ovat vain mieleenpainuvan sitar-melodian leimaama Lynnut, lynnut ja sähköisellä sekä akustisella kitaralla toteutettu, mietteliään herkkä Vipeltäjä, jossa Anteron sähkis koristelee Esan pikkauksen välkkyvin kristallein. Usein instrumentteja on monia päällekkäin Kuloniemen soittaessa paikoin bassoa ja perkussioitakin.

Protorytmikone klopsottelee vain Vuorenkiipijässä eikä se siihenkään kauheasti lisäarvoa tuo, paremminkin puolihumoristisen vivahteen. Toukka-Nymfi-Aikuisessa keskustelee peräti viisi kitaraa ja hyvin sofistikoidusti sittenkin.

Saniaisolento toimii sillä tavalla ajan ulkopuolella, että sen puoleen tulee varmasti käännyttyä vielä aikojen päästäkin. Lempeästi se viettelee puolelleen ja sen hohto vain kasvaa kuuntelujen myötä.