Levyarvio: Ilma on sakeana hyvän mielen vaihtoehtofläsäreistä – Ei paljon haittaa, ettei Too Slown räminäpop ole juuri nyt muodissa

Arvio julkaistu Soundissa 1/2019.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Too Slow
Too Slow
Royal Mint

Kun Too Slow -yhtyeen ensilevyn päättävä kappale Sweater Song surisee loppuun, mielihyvä valtaa mielen. Tällaista musiikkia on ollut ikävä. Pöriseviä sähkökitaroita, kauniisti hoipertelevia melodioita, rujosti louhittuja voimapopsointuja ja yhtyesoitosta kumpuavaa rosoista iloa.

Aikanaan tätä musiikkia kutsuttiin alternative rockiksi ja se oli muotia. Nyt Too Slow edustaa oikeasti vaihtoehtoista musiikkinäkemystä suhteessa sekä kaupallisen popin että marginaalisemman kitararockin keskivertoon. En latista tunnelmaa jauhamalla yhtyeen 90-lukulaisen estetiikan kierrätysluonteesta. Varsinkaan nostalgiasta en horise, koska siitä ei ole kysymys. Nuoret ihmiset ovat hurahtaneet tietynsorttiseen musiikkiin ja soittavat sitä innostuneesti, oivaltavasti ja sävykkäästi. Totta kai Too Slown levyä kuunnellessa mielessä vilisee nimiä, joista inspiroitumisessa on vaikea nähdä mitään pahaa. Teenage Fanclub. Pavement. Guided By Voices. Hüsker Dü. Hitto, tämän yhden loistavan räminäpopin nimikin on Husker Du! Jos tämä levy olisi ilmestynyt 1990-luvun Suomessa, se olisi sekoittanut alternatiiviheimolaisten kaalit totaalisesti. Onneksi se on olemassa nyt.

Kuulijalle tulee tunne, että liian hitaat kaverit nauttivat suuresti yhdessä soittamisesta. Näitä pörinöitä ja surinoita sommitellessa on naurettu ja tuuleteltu.

Setämiesten saamia fläsäreitä paljon tärkeämpää on se, että Too Slow on erinomainen rocklevy. Kitaroiden kudos on kiehtovasti punottu. Yksinkertaisia ja samalla mukavan arvaamattomia säröisiä vastamelodioita on hauska seurata. Kitaravallin tyylikäs kerroksellisuus kertautuu myös lauluosuuksissa. Harmoniat sekä hengittävät että pölähtävät. Melodioissa on jujua ja tyylinmukainen laulullinen puolihuolimattomuus on musikaalista sorttia. Musiikin yksityiskohtia olennaisempaa on kokonaisuudesta syntyvä energia ja säteily. Kuulijalle tulee tunne, että liian hitaat kaverit nauttivat suuresti yhdessä soittamisesta. Näitä pörinöitä ja surinoita sommitellessa on naurettu ja tuuleteltu: ”Nyt lähtee!” Osaset loksahtelevat paikoilleen ja tukevat toisiaan. Yhden tiukkuus mahdollistaa toisen häröilyn. Yhden elementin rujous saa toisen hauraan kauneuden paremmin esille.

Lisää luettavaa