Tämän syksyn piti olla juhlaa austinilaiselle Summer Saltille: sopimus Epitaph Recordsin kanssa, debyyttilevy, julkaisukiertue…
Pilvilinna romahti äkisti, kun yhtyeen basisti Phil Baier käräytettiin seksuaalisesta ahdistelusta. Lyhyessä ajassa yhtye erotti Baierin, sai potkut levy-yhtiöstään ja perui syksyisen kiertueensa. Kun kitaristi MJ Tirabassi vielä hylkäsi bändin, jäi jäljelle lopulta vain Matt Terryn ja Eugene Chungin muodostama duo sekä levy, jonka kaksikko julkaisee omakustanteena. Albumin mahdollisen tuoton Summer Salt ohjaa hyväntekeväisyyteen.
Raadollista taustatarinaa vasten Happy Camper kuulostaa irvokkaankin harmittomalta. Summer Salt rakentaa suurella hartaudella ikuisen kesän onnelaa, jossa 1960-luvun harmoninen pop höystyy huolellisesti asetellulla indie naivismilla sekä makeilevan tarttuvaksi viritetyllä vetovoimalla. The Beach Boysin ja My Morning Jacketin välimaastossa seikkaileva yhtye altistaa itsensä jatkuvasti kliseille, mutta osuu ratkaisuissaan monesti oikeaan. Sisäistynyt näkemys paikkaa esteettistä kapeutta erinomaisesti.
Mainevaurioista on kuitenkin hankalampi selvitä. Orkesterin ympärillä vellova kohu imee auttamatta osan musiikin mausta ja paljastaa aurinkoisen ilmaisun alta jokseenkin ohuen perustan. On vaikea sanoa, mitä sen varaan voi jatkossa rakentaa.