Pitkän linjan yhtye operoi yhä onnistuneesti iskelmällisemmän ilmaisun ja rock’n’rollin rajamaastossa kuten monet esikuvat ennen heitä. Yleissoundi on hyvin kitaravoittoinen, kitaristeja on peräti kolme.
Biisissä Hellapuut ja jumalat soitetaan maukasta slidea, joukon ainoa lainakappale Lennä ja rokkaa on perinnetietoista rock’n’rollia. Esityksessä Mari oottaa on kohtalonomaisuutta, joka sopisi vaikka lännenelokuvan tunnusmusiikiksi. Sitä löytyy rutkasti myös junakompin kuljettamassa kappaleessa Otamoon, jonne Haavisto laulaa haluavansa tulla haudatuksi lailla mummon ja papan. Tunnelma tuo hyvässä mielessä mieleen standardin Johnny, Remember Me.
Aloituskappaleen sanojen perinnetietoisuus ”kaupungin kirkkaat valot saavat beibin sekaisin” puhuvat omaa kieltään myös musiikin ajattoman vanhakantaisista sävyistä. Levy elää tätä päivää, mutta tarjoaa samalla myös matkan menneisyyteen.
