Autotallintuoksuista noise rockia ja punk-räimettä on tarjolla kun Taste tahkoaa vajaan 20-minuuttisen albuminsa. Meiningissä on lo-fi-estetiikkaa ja tuotannollista hällävälismiä vaikka kuinka, ja tokihan se kuuluu asiaan. Karuhkosti koliseva ja aika munattomaksi jäävä soundimaailma ei varsinaisesti korosta yhtyeen mahdollisia hyviä puolia. Niitä on muutenkin musiikillisessa mielessä perin hankala hahmottaa.
Kappaleet koostuvat simppelillä rytmityksellä asemoiduista yksinkertaisista parin soinnun räminäriffeistä. Laulu on sen luokan raakuntaa, että siihen verrattuna Lemmy kuulostaa Freddie Mercurylta. Tietysti kaikenlainen söpöily ja kosiskelu täytyykin tällaisessa hommassa tuupata ahteriin, mutta kuuntelumielessä Tastella on valitettavan vähän annettavaa. Ehkäpä mainostettu visuaalinen anti sitten paikkaa tätä levymusiikissa kieltämättä aika kriittiseltä tuntuvaa puutetta.
Minuutin-kahden biisit rymisevät kyllä sinällään vakuuttavasti, jos pelkkä rytyytys innostaa. Pidemmässä päätöskappaleessa I Miss My Days As A Pillowheadissa on enemmän sitä taidemeteliä, millä lyhyetkin biisit saisi nostettua kiinnostaviksi. Tällaisenaan perusrämistelystä ei liiemmin riemua heru.
