Levyarvio: Juuri sopivan hiomatonta ja eloisaa – Jack Whiten ja kavereiden The Raconteurs palasi yli kymmenen vuoden levytystauolta

The Raconteurs
Help Us Stranger
Third Man Records

Rockuniversumin tarinankertojat ovat kolmannella albumillaan edelleen rennosti irrallaan rokkauksen itsestäänselvyyksistä niin biisinteon kuin soittamisenkin suhteen. Help Us Stranger on sopivan hiomatonta ja eloisaa musisointia, jonka taidokkuus ja määrätietoisuus on jättänyt taakseen muodollisen osaamisen ja puritaanisen suorittamisen kankeimmat kaavat. Sävelmissä ja soundeissa on roots-sensibiliteetti tapissaan, mutta Brendan Bensonille ja Jack Whitelle vaikutteiden ammennus on omien nautinnon aiheiden poimimista ja miksausta. Ensivaikutelma albumista voi olla levoton, mutta logiikka avautuu pian tyynempänä.

Ongelmaksi ei kannata kokea sitäkään, että kappaleiden aihioita ei kiteytetä yhtä tehokkaiksi kuin ensilevyn rakastetut raidat Steady, As She Goes ja Blue Veins. Tarinatuokio on nyt intiimimpi, ja se tarjoaa viimeistelemättömyydessään kuulijallekin tilaa työstää oman kuulokuvansa ihan tahtonsa mukaiseksi. Voinee veikata levyltä sleeper-hittejä vaikka nätistä pop-palasta Only Child, jota virkistävät merkilliset kiippari- ja fuzzkuviot. Kantrirock-pohjainen Somedays yltyy käreään kertoon. What’s Yours Is Mine riffaa Carpenterin minimalistista Hyökkäys poliisiasemalle -teemaa. Ainoa cover on erikoinen versio Donovanin erikoisesta kappaleesta Hey Gyp.