The Raconteursissa on kyse kahden lauluntekijän kohtaamisesta. He kummatkin ammentavat rockin perinteestä, mutta tarpeeksi eri osastoilta. White Stripes -jätkä Jack Whiten kappaleissa koukitaan lähinnä Led Zeppelinin ja 60-luvun lopun jytän tienoilta, kun taas Brendan Bensonin biisit pysyttelevät pääosin The Beatles -puolella. Tällä levyllä miehet siis palaavat kakaroina kuuntelemiensa vinyylilevyjen fiiliksiin – jopa avoimemmin kuin päätöidensä parissa.
Broken Boy Soldiers -levy äänitettiin ennen White Stripesin Get Behind Me Satan -kiekkoa (2005), mutta se sai lyhyen tikun julkaisupalaverissa. Bensonin kotistudiossa rykäisty kymmenen kappaleen nippu on pirteä puhdetyö, joka toki kannattaa maailmalle esitellä. Kirjoittajakaksikkoa rosoisella levyllä tukee juurevan The Greenhornes -yhtyeen rytmiryhmä, joka lyö tarpeen tullen rajusti löylyä. Basisti Jack Lawrence ja rumpali Patrick Keeler ovat tietysti Detroitin poikia hekin.
Kaikenlaista jahkailua välttelevällä levyllä Whiten ykköshetkeksi nousee maaninen Broken Boy Soldier -rutistus, jonka hän maukuu poskensa piikkilangassa repineen kollikissan lailla. Bensonin paras näyte puolestaan on pölyinen Together-balladi, kuin John Lennon tulkitsemassa The Bandia. Miesten äänet ja lauluotteet ovat erilaiset, mutta ne toimivat erinomaisesti sekä yhdessä että erikseen, sekä soolo-osuuksissa että osuvissa taustalauluissa.
Vaikka tuliluikullaan suuntaan jos toiseenkin räiskivä Jack White on vannonut jatkuvuutta The Raconteursille, tämä albumi maistuu korkeintaan maukkaalta välipalalta. Levy on lyhyt, mutta silti mukana on biisejä, joiden ei pitäisi kelvata näin koville kavereille.
