Levyarvio: Kadotuksen liekit leimuavat taas – Dawn Of Solace on melankolinen ja lohduton muttei nosta ihokarvoja pystyyn

Dawn Of Solace
Flames Of Perdition
Noble Demon

Vuonna 2006 debyyttilevynsä julkaissut Tuomas Saukkosen (Wolfheart, Before The Dawn) sooloprojekti Dawn Of Solace heräsi viime vuonna pitkästä horroksesta Waves-albumin siivittämänä. Kolmatta pitkäsoittoa ei tarvinnut odottaa aivan neljäätoista vuotta vaan kadotuksen liekit leimuavat jo nyt.

Flames Of Perdition jatkaa Wavesin melankolista ja lohdutonta linjaa ja mukana on edellislevyltä tuttuun tapaan Mikko Heikkilä (Kaunis Kuolematon), joka tuo puhtaalla ja melodisella laulullaan kontrastia ja sävyjä tummana vyöryviin sävellyksiin ja tunnelmiin. Välillä kierroksia nostetaan lohduttomasta jynkytyksestä reippaampaan poljentoon kuten Black Shores -kappaleella, mutta raskaudesta ei tingitä silloinkaan.

Paketti on kokonaisuutena hyvin tasainen. Kaikki osa-alueet toimivat ja kantavat kyllä, mutta ihokarvoja ei ihan saada nostettua pystyyn. Ja vaikka Heikkilän laulu onkin vahvaa, olisin kaivannut sillä osastolla vähän enemmän vaihtelua ja sävyjä.

Jo mainitun Black Shoresin lisäksi levyn parhainta antia tarjoavat kaunis nimikappale sekä minimalistinen päätösraita Serenity.