Jos tuttujen vaikutteiden keskenään sotkeminen uudelleen lasketaan itseisarvoiseksi meriitiksi, tamperelainen Rain Of Terror kuittaisi kovat pojot. Trion verkkaisesti etenevässä metallipunkissa kuuluu käppäisemmän kasarihevin estetiikka, jonka päälle on kaadettu ämpärikaupalla punkin runnovaa aggressiivisuutta. Japcoreakin on kuunneltu. Askel selvemmin johonkin suuntaan tekisi kuitenkin gutaa, sillä nyt yhtye menettää molempien ääripäiden parhaat puolet.
Debyyttialbumi Witch Huntin äärellä ei yhtäläisyysmerkkejä osaa vetää oikein mihinkään suuntaan, sillä edustamansa 80-luvun lopun punkhevi ei aikoinaan ollut mikään pitkäikäinen ilmiö. Ja jos on oppinut nauttimaan metallin ja punkin erikseen, voi solisti-biisintekijä Donald Fiberin mörinälaulun, köpöttelevän riffiannostelun ja Amebixilta lainassa olevan maailmanlopunkuvaston (”This world will fucking burn”, proferoidaan iloisesti lp:n etiketissä) kolmiyhteyteen kaivata kiivaampaa tempoa tai metallisempaa ja sitä kautta terävämpää otetta.
Parhaimmillaan räkäisyys muistuttaa suomalaisen underground metallin varhaisvaiheita, jolloin kaikkea äärimmäistä sekoiteltiin ennakkoluulottomasti keskenään. Toisaalta samoihin aikoihin Rattuksen ja Terveiden Käsien metallistumista ei katsottu hyvällä.
Rain Of Terror tarjoaa karskia menoa, mutta vähänlaisesti tarttumapintaa.