Pennies By The Pound on AOM-yhtyeessä punkhösseliä paiskoneen Johannes Susitaipaleen progehaaveiden varaventtiili. Sen debyyttialbumi on tyylilajistaan ja eeppisestä nimestään huolimatta ekonominen: seitsemän biisiä ja 33 minuuttia. On kiitettävää, kun liika kikkailu jää treenikämpälle; kunnianhimon ei tarvitse tarkoittaa koko cd:n mitan täyttämistä.
Verrokit ovat melko ajankohtaisia ja paljolti ulkomaisia. Porcupine Tree, Biffy Clyro, myöhempien kausien Rush. Myös CMX maalailevimmillaan – onhan levyn tuottanut bändin hovihäärijä Rauli Eskolin.
Ilmaisu on kompaktia, muttei liian selkeää – heikkouksien uhallakin. Esimerkiksi avausraita The Waters on raikas pienoisrapsodia, mutta sävellyksenä levällään. Parhaiten progeilu ja melodisuus yhdistyvät biiseillä Indigo Screams ja San Francisco Skyline. Ensimmäinen on reipas altsurock, jälkimmäinen aivan hieno kuusiminuuttinen kaari.
Koska Heat Death edustaa marginaalin marginaalia – suomalaista englanninkielistä progea – sitä vaivaa pieni alituotanto. Tällainen musiikki tarvitsisi äänikuvaansa enemmän tilaa ja melskettä; nyt pieni soundi syö intensiteettiä etenkin äänekkäimmissä kohdissa. Resurssikysymys. Genren kotikentän harrastajien sietää silti tutustua. Kliseet kierretään, visio välittyy.