Steve Mason muistetaan ensisijaisesti The Beta Bandin keulakuvana. Kuitenkin mies tuntuu puhjenneen varsinaiseen kukkaansa vasta emoyhtyeensä hajoamisen jälkeen. Runsaat kymmenen vuotta sitten alkanut sooloura on jalostunut vähä vähältä ylvääksi kavalkadiksi, jonka keskellä taiteilija on kulkenut horjumatta kohti fokusoituneempaa ja orgaanisempaa ilmaisua.
Masonin neljäs omalla nimellään julkaisema pitkäsoitto istuttaa hänet samaan pöytään Super Furry Animalsin ja Elbow’n kanssa. Levy on täynnä vaivattomia sävellyksiä, joiden jokaisessa solussa sykkii brittipopin kultaisten vuosikymmenien perimä. Tutun taustaorkesterin kanssa työstetyt sovitukset kasvavat monesti melodioita suuremmiksi, mutta musiikin ydin ei jää tuotannon alle. Sen takaa Masonin tulkinta, jonka avarakeuhkoisessa tunteikkuudessa soi pitelemätön ilmaisunhalu.
Levyn pohjimmainen salaisuus on Masonin kyvyssä jalostaa yksinkertaisista aihioista jotakin suurta ja vangitsevaa. Sävellinjojen uumenista ryöppyää tämän tästä tähtisuihkuja, joiden kirkkaus saa ympäröivät alhotkin hohtamaan. Vaikka About The Light ei piilottele satunnaista apeamielisyyttään, on levy ennen kaikkea valon sanomaa: juhlapuhe sille kaleidoskooppimaisesti avartuvalle kauneudelle, jota elämänilo tanssittaa vähäistenkin yksityiskohtien pinnassa.
