Nyt ei olekaan kyseessä SE Them, jossa Van Morrison aloitteli laulajan uraansa joskus 60-luvulla. Tämä Them on vasta toiseen levyynsä ehtinyt tulokas, jos kohta miehistöltä löytyy kokemusta pitemmältä ajalta aina Symphony X:ää myöten.
Themin kohdalla lehdistö näyttää muutenkin innostuneen nimien pudottelusta, ja monin paikoin nostetaan esille King Diamond. Bändeillä on ehkä yhteistä levyille rakennetut yhtenäiset tarinat, mutta musiikillisesti bändit – onneksi – ovat riittävän kaukana toisistaan.
Them paukuttelee jonkinlaista voimametallin ja thrashin sekoitusta, jonka juuret löytyvät lähinnä Yhdysvaltojen maaperältä, mutta melodioidensa puolesta vaikutteita on haettu myös vanhan mantereen puolelta. Periaatteessa bändillä on ainekset täydelliseen sillisalaattiin, mutta jollakin tapaa se vain onnistuu kutomaan sävellyksistään johdonmukaisia ja luontevia kokonaisuuksia.
Manor Of The Se7en Gables on runsas, ja tarjoaa paljon pieniä yksityiskohtia. Silti bändin kiehtovuus jää etäiseksi. Lähinnä syy löytyy sittenkin tunnelmallisesta sekametelistä ja kappaleita pitkän päälle vaivaavasta tasapaksuudesta. Tuntuu siltä kuin yhtye olisi halunnut ladata levylleen kaiken mahdollisen.
Hassua, että yhtyeen ollessa parhaimmillaan se menee lähimmäs juuri King Diamondia.
