Alankomaiden kauhumetallistit ovat palanneet kuudennella studioalbumillaan. Vaikka Carach Angrenin musiikki onkin aiemmin lokeroitunut Dimmu Borgirin ja Cradle Of Filthin tyyliseen sinfoniseen black metaliin, on bändi aina ollut astetta helpommin lähestyttävämpää. Franckensteina Strataemontanuksella ollaan vielä otettu askel tarttuvampaan suuntaan. Että melodioita, koukkuja ja orkesterielementtejä ollaan lisätty isolla kauhalla, mutta silti onnistuttu ottamaan isoja loikkia sävellyksellisestikin, on aikamoinen saavutus. Uusi levy on ehdottomasti Carach Angrenin paras ja lähellä täydellistä.
Mainio nimibiisi Franckensteina Strataemontanus kuvastaa levyä hyvin. Vaikka sujuvasti niin englantia kuin saksaakin laulava Seregor kuulostaa edelleen paljon Dimmun Shagrathilta, on biisi niin puhdasta poppia, ettei kiinnostusta bläkkikseen tai edes metalliin vaadita. Nimibiisi on myös yksi levyn emotionaalisista kokokohdista.
Mary Shelleyn Frankensteinin esikuvana toimineesta saksalaisesta okkultistista Johann Conrad Dippelista kertova Franckensteina Strataemontanus on tarinallisestikin todella huolella rakennettu konseptialbumi. Levy on huipputasoa niin taiteellisesti kuin viihteellisestikin.