Levyarvio: Läjä Äijälän blueskeittiössä kokkaillaan taas – The Sultansin vähäeleinen uutuus rokkaa juurevasti ja ilmeikkäästi ilman sanojakin

The Sultans
Kitchen Sessions 2
Joteskii Groteskii

Vuosien takainen hypnoottinen keikka on edelleen vahvasti mielessä, eikä ihme, sillä vain harvoin saa kokea jotakin niin aitoa ja taianomaista. Lapin šamaanin ja kulttiartistin Läjä Äijälän luotsaama The Sultans jatkaa bluespohjaisia keittiökokeilujaan.

Albumilla Kitchen Sessions 2 kuullaan rock-, surf- sekä psychobilly-vaikutteita. Myös matkan varrella kavereiksi tulleet elementit rosoisuus ja alkuvoima pysyttelevät tiiviisti mukana. Levyn starttaava Puistolammintie 29 rokkaa juurevasti. Melankolinen Trembling Slinger vikisee armoa, kun Slappin’ And Rockin’ läiskii pehmeästi menemään. Pitelemätön soitto virtaa vapaana kuin keväinen Tornionjoki. Äänimaailma on sopivan tunkkainen, jokin on koko ajan ihanasti pielessä.

Instrumentaalibändit operoivat kapeammalla skaalalla jo laulun puuttumisen vuoksi. Vaikka sulttaanien musiikki on sanatonta, voi siitä aistia tarinoiden tilanteita ja niihin liittyviä tunteita. Hyvänä esimerkkinä toimii levyn päätös Tranquility, joka porautuu kierosti svengaten alitajuntaan kuin hämärin elokuvakohtaus. Albumin vähäeleisyys lumoaa. On myös erityisen hienoa kuunnella biisejä, joiden mystisyydessä on niiden merkitys.