Progekitaravelhon kahdeskymmenes sooloalbumi kuulostaa juuri niin halvalta matkamuistolta kuin sen kansikin. Tämä on aika hemmetin kornia, kauluspaita Kummeli-mauttomasti auki soitettua somisteääntä ihmisille, jotka haluavat simuloida elinympäristöönsä ”välimerellistä tunnelmaa”.
Entisen Genesis-miehen (brändi, jolla hän jaksaa yhä ratsastaa – ja miksipä ei, ovathan ne levyt Hackettin uran huippuhetkiä) rakkaus Välimeren musiikkikulttuureja ja nylonkielisen hiplausta kohtaan ei ole uusi juttu: meininkejä on sivuttu ainakin 1980-luvun albumeilla Cured ja Bay Of Kings.
Ensimmäinen on ehtaa kimakkaäänistä Steve Winwood -AOR:ää bpuolen crossover-mausteineen, jälkimmäinen taas jokseenkin yhtä hölmöä pehmopornomusiikkia kuin tämä uusikin. Melko usein on Hackett ollut tyylitajuttoman progeukon karikatyyri.
Under A Mediterranean Skylla tympäisee sen karikatyyrimäinen mielikuvituksettomuus. Jos kappaleen nimi on Andalusian Heart, sisältää se pökkelöä flamenco-harjailua. Jos nimenä taasen on The Dervish And The Djin, voi olla varma, että anatolista luuttujammailuahan sieltä tulee.
Oman hoopoutensa soundiin tuovat myös mahtailevat orkesterisovitukset, jotka vain lisäävät albumin easy listening -maireutta.
