Levyarvio: Lilin & Lunan rehvakkaat ihmissuhdebiisit ovat artisteja itseään – Hyväntuulisuudestaan huolimatta ensialbumi jättää kylmäksi

Arvio julkaistu Soundissa 2/2022.
Kirjoittanut: Niko Peltonen.

Arvio

Lili & Luna
Kolme kaljaa ja kaupunkiin
Sony

Moderni kantripop on Suomessa valikoidun piirin harrastus, mutta ehkä juuri siksi kannattaa kokeilla sen lokalisoimista. Valkealasta käsin tätä yrittävillä Sanni Savolaisella ja Leena Tirrosella on aseenaan joukosta erottuva coolin tädin ja lahjakkaan sukulaistytön dynamiikka.Tietysti myös iso levy-yhtiö, Tirrosen kokemus moninaisista laulukilpailuista euroviisuja myöten (Norma John -duon Blackbird, 2017) ja biisinkirjoitusapuna Joel Melasniemi ja Pasi ”Stig” Siitonen.

Suomalaisen musabisneksen piiri pieni siis pyörii, mutta Lilin & Lunan rehvakkaat ihmissuhdebiisit ovat selvästi artisteja itseään. Itsetietoiset ja maanläheiset naiset hurauttavat Dodgella taivaanrantaan tai mummopyörällä pikkukaupungin puupaneelikapakkaan, mutta minne sitten mennäänkin, pyörii ympärillä miehiä, joskus sellaisia joiden luota karkaamista joutuu seuraavana aamuna hetken pohtimaankin.

Hyväntuulisessa eetoksessa ei ole mitään vikaa ja kappaleetkin ovat aivan tarttuvia, mutta varman päälle pelattu tuotanto hakee koukkuja Lauri Tähkän EDM-iskelmäkantrin tai Mumford & Sonsin banjonostatusten suunnalta ja jättää kylmäksi. Viidellä singlellä pohjustetun esikoislevyn parhaana täkynä pysyy nimikappale, jonka kertosäkeellä on valtava karaokepotentiaali.

Lisää luettavaa