Levyarvio: Maagisesti surusta, uskosta ja lemmestä – Joose Keskitalo toimii hyvin myös englanniksi

Arvio julkaistu Soundissa 6/2019.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

H.C. Slim
Sings
Svart

Tekisi mieli pitää yllä arvoituksellista myyttiä yksinäisestä herra Slimistä, mutta loppasuiset ns. ystäväni kertoivat jo ennakolta Joose Keskitalon englanninkielisestä levystä. Vaikka biiseistä tunnistaa Joosen alkuperäisversioita, albumi ei sitoudu kansikuvan ränstynyttä luomisvajaa tarkemmin maantieteelliseen paikkaan tahi aikaan folk rockin vuosisataisessa uushistoriassa. Musiikki ei nojaa puritaanisiin trad-kaavoihin eikä niiden popularisoituihin muotoihin.

Sävelmät, lyriikat ja sanojen painotukset tuntuvat tulevan suoraan Slimin sydämestä, omaperäisinä ja lokeroimattomina. Townes Van Zandt on kenties Slimin laulutavan ”etäopettaja”. Slimin yksinäinen, särkyvä ääni ja venyttäen lausutut avainsanat ovat aika ajoin yhtä.

Laulujen rauhallinen pohjavire avautuu sulaviin kertosäkeisiin tai biiseissä vähitellen tehostuviin tarinankaariin. Simppelin aloituskappaleen Boat By The Sea (Saimaan rannalla) aikana vielä miettii, mihin suvantoon virta on viemässä. Mutta upea The City Is Burning (Kaupungit puristuvat puristimissa) karistaa epäluulot Keskitalon taidoista valaa kätkettyä voimaa hienojen sävelkulkujen muottiin. Maaginen on se tapa, jolla Slim alleviivaa sanomansa kiteytykset vetoavilla soinnuilla, hallelujah-huudahduksilla tai muilla uskon, surun, lemmen tai ”keep your eyes on the road” -tyylin muistutuksilla.

Lisää luettavaa