Jälleen tuomiopäivää julistavan Busta Rhymesin kymmenes albumi on nimestään päätellen jatko-osa räppärin vuoden 1998 hittialbumille. Kakkososa on saanut alkunsa jo 2013, mutta erinäisistä syistä sen loppuun saattaminen on vienyt tähän saakka. Tokihan apokalyptisen platan ajoitus ei olisi voinut olla parempi, varsinkaan poliittisesti sekä sosiaalisesti jakautuneessa Amerikassa, jota globaali pandemia on runnellut erityisen raskaasti.
Maailmanlopun lisäksi albumin kantavia voimia ovat mestarillinen, kulta-aikaa kumartava klassisia samplejä nerokkaasti hyödyntävä tuotanto sekä Bustan inhorealistinen ärjyntä ja rahina. Mies syytää maanista räppäämistään kuin jumala raivoaan. Mylvintää säestää vielä omalla rääkimisellään ärsyttävä komediatähti Chris Rock, jonka rooli julkaisun hypemiehenä tekee enemmän hallaa kuin hyvää. Tuloksena on hengästyttävä paketti, jonka parasta antia tarjoavat vierailijat (Kendrick Lamar, Anderson .Paak, Rick Ross, Mary J. Blige, Rapsody, Nikki Grier, Vybz Kartel – jopa Ol’ Dirty Bastard nousee kuolleista tätä varten.
Bustahan ei varmasti lopeta ennen kuin helvetti jäätyy, mutta ehkäpä hänelle sopii kuitenkin paremmin feature-artistin rooli.