BUSTA RHYMES: Extinction Level Event – The Final World Front

Tehkää tietä! Hip hopin hovinarri Busta Rhymes tulee tuomiopäivän sanoma huulillaan. Hän saarnaa jo kättelyssä kahden minuutin monologin vuonna 2000 uhkaavista sodista, taudeista, kuolemasta, kaaoksesta, kyborgeista ja muista ulkoavaruuden alieneista.
Vaikka herra Rhymes maalaa seinän täyteen piruja, hän tekee sen pilke silmäkulmassaan. Ilmestyskirjan petojen lomassa hänen suustaan ryntää myös vallattomia vitsejä. Hän ei pelkää irvailla tosikoiden, munaansa heiluttavien rap-artistien kustannuksella tuoreimman Gimme Some More -sinkun avauksessa. Busta kehuu omistavansa rahaa ja luottokortteja sekä lakimiesarmeijan lisäksi komppanian verran sala-ampujia, mutta tyttö vain vaatii kyllästyneenä lisää ja ylistää vibraattoriaan.
Busta Rhymes on monikasvoinen hovinarri. Hän viihtyy yhtä hyvin Janet Jacksonin (What’s It Gonna Be?!) kanssa sielukkaassa rap-balladissa kuin Ozzy Osbournen seurassa Black Sabbathin raskasmetallisessa Iron Manista tehdyssä tulkinnassa This Means War!! Bustan ennakkoluulottomuutta kuvastaa, että mukana tietenkin ärisee lepakonpurija itse.
Levyn samplet ovat Iron Mania lukuunottamatta todella omaperäisiä. Tavanomaiset James Brownit ja Parliamentit loistavat poissaolollaan. Busta on halunnut lainata esiintyjiä, jotka ovat täysin tuntemattomia: Incredible Bongo Band ja Terry Baxter and His Orchestra muun muassa. Busta Rhymes on naurettava pelle, ja juuri se onkin parasta hänessä.