Levyarvio: Mahtipontisesti mikä yleisöä huvittaa – Laibachista tuli vinoutunut cover-kone

Arvio julkaistu Soundissa 11/2018.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Laibach
The Sound Of Music
Mute

Laibach teki uransa alkupuolella muutaman erinomaisen levyn. Meluisa Laibach (1985) ja mahtipontinen Opus Dei (1987) olivat kokeellisia ja taiteellisesti korkealaatuisia. Opus Dein humoristisen pseudofasistiset Opus- ja Queen-coverit kuitenkin herättivät suuren yleisön huomiota bändin omaa materiaalia enemmän ja pian Laibach äänitti yhtä paljon covereita kuin omia sävellyksiä. Vaikka varsinkin Beatles-coverit olivatkin erittäin hyviä, alkoi Laibachista vakavasti otettavan taiteen sijaan tulla yhden tempun poni, jolta odotettiin huvittavan vinoutuneita covereita tunnetuista kappaleista.

Laibachin diskografian tunteva osaakin jo arvata miltä uusi Sound Of Music -levy synkän mahtipontisine versioineen kuulostaa. Muutaman ihan hyvän vedon (The Sound Of Music, Sixteen Going On Seventeen) sisältävä levy ei tarjoa minkäänlaisia yllätyksiä, eikä biiseihin avaudu mitään uusia ulottuvuuksia. Bändi opetteli Pohjois-Koreassakin tunnetut ja pidetyt Sound Of Musicin kappaleet Pyongyangin keikkaansa varten. Levyä varten kuitenkin toivoisi, että äänitetyillä biiseillä olisi artistille itselleenkin joku yleisön viihdyttämistä tärkeämpi merkitys. Mutta sellainen bändi Laibach nykyään on.

Lisää luettavaa