LAIBACH: Wat

Ei liene kovin suuri yllätys, että slovenialainen Laibach kuulostaa samalta kuin yli viisitoista vuotta sitten, jolloin kokoonpano oli suurimman kansainvälisen kiinnostuksen kohteena. Tuolloin oli jotain aivan poikkeuksellista ja uteliaisuutta kiihottavaa, kun kylmän sodan aikakautena rautaesiripun takaa työntyi esiin itäeurooppalaisesta totalitarismin ilmapiiristä vaikutteensa ammentanut taideryhmittymä.

Jugoslavian hajoamisen ja pitkän sodan nähneen yhtyeen teemat ovat uudella Wat-albumilla samat kuin aikaisemminkin, mutta odotetusti koneista ja yhteiskunnan vallankäytöstä kertoviin lauluihin on kyynisyyttä tullut roppakaupalla lisää.

Yli kaksikymmentä vuotta toiminut orkesteri on tehnyt lähes yhtä monta albumia, ja uudenkin levyn resepti vaikuttaa turvallisen muuttumattomalta, joskin äärimmäisen tehokkaalta. Pajavasaran lailla paukkuva tanssirytmi, teollinen gootti-rock, suoliston syvyyksistä kumpuava mörisevä lausunta, yksinkertaiset, saksaksi sylkäistyt hokemat ja kimeinä kaikuvat klassisen musiikin kuorot yhdistyvät tarttuviin pop-melodioihin.

Uusiutumistakin on tapahtunut, sillä hi energy -tyylinen tanssirytmitys keventää jylhää paatosta ja helpottaa kuuntelemista. Watilla Laibach muistuttaakin suuresti synkempää versiota 80-luvun saksalaisesta syntikkayhtyeestä Deutsch Amerikanische Freundschaft. Varsinkin albumin maistiaissingle Tanz mit Laibach on kiusallisen tutun kuuloinen aina tekstiään myöten.

Tunnin mittainen paketti teollista heavymusiikkia on aika hengästyttävä kokemus, mutta lyhyempinä annoksina nämä hurjannäköiset partisaanit esittävät vakuuttavaa jytkettä.