Porilainen Baby Sweetcorn on 2000-luvun mittaan ehtinyt jo kuudenteen pitkäsoittoonsa. Bändi kietoutuu Mikko Grönlundin ympärille, mutta kaverit auttelevat. Oikeana kätenä toimii useita instrumentteja soittava, itse Eerie Deer -yhtyettä pyörittävä Roope Vienonheimo.
Baby Sweetcornin juuret tuntuvat selvästi olevan 80-luvun ja varsinkin sen alkupään brittiläisessä new wavessa ja syntikkapopissa, mutta ilman olkatoppauksia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tyyliin Joy Division/New Order, vaikka toisaalta In The Garden voisi olla Pistepirkkojenkin, etenkin Espe Haverisen, katalookista vähän eri soundeilla.
Tietty mailaa pusertamaton eleganssi ja otteen keveys tässä puhuttelee sekä hyvät, enemmän tai vähemmän haikean melankoliset melodiat. Esimerkiksi kaikuisa Hidden on hieno laulu, samoin Trapdoors, jonka salainen ase on helisevät kitarat ja varsinkin aavemainen taustalaulumelodia. Nimiraita yllättää upeana kamaripoppina, josta voi löytää lankoja jopa progeen. Tämän tyyppistä musaa ei yleensä yhdistetä luontoon, mutta Baby Sweetcornissa se on jollain hämärällä tavalla läsnä, muutenkin kuin parissa kohtaa kuulluissa oikeissa linnunlauluissa. Sellainenkin tunne välittyy, että nämä laulut ovat aitojen kokemusten tuotteita.