Levyarvio: Melkein loppuun saakka kantava ristiriita – Mustan Köksän uuden parhaimmista hetkistä olisi koostanut oivallisen ep:n

Musta Köksä
Mustan Köksän Disko
RanRan

Työnimellä Lauluja eläimistä ja avaruudesta kulkenut Mustan Köksän neljännen albumin otsikko vaihtui näköjään ytimekkäämmäksi Mustan Köksän diskoksi. Harmi, että vanhaa japanilaista lasten iskelmää mukaileva nimikappale on kertakäyttövitsi, eikä muun levyn musiikillinen linja ole diskoa ensinkään.

Bändin nokkamies Antti Tammela ja hänen puolisonsa, biisien tekstittäjä Sari Peltoniemi keskittyivät 10-luvun jälkipuoliskolla emoyhtyeensä Noitalinna Huraa!:n comebackiin. Vuonna 2017 ilmestyneiden Roskaprinssi- ep:n ja varsinkin aiemman tuotannon koonneen Kaikki noidat linnassa -boksin nerokas materiaali on edelleen niin tuoreessa muistissa, ettei Mustan Köksän uutuus pärjää vertailussa. Vielä toisellakin kuuntelulla Tammelan lepertely ärsyttää. Koiras taas muistuttaa Lapinlahden Lintuja, eikä hyvällä tavalla.

Lopulta selkeä pyrkimys naiivien tekstien ja ”modernin” soundimaailman ristiriitaan alkaa kuulostaa hellyyttävältä. Verrokiksi kohoaa reilun kymmenen vuoden takainen Aksu. Kappaleiden parhaimmistosta olisi koonnut oivallisen ep:n, jolle olisivat päässeet krautrock-sävyiset E.T. ja Skootterin ominaisuudet, toinen avaruuslaulu Kosmonautti sekä muuten vain kosmiset Katukissa ja Veitsisormi.